30/05 -07: Pisnismiehet kitisee ja minä avaudun
Levykaupan alamäki kiihtyi Suomessa @ Digitoday
Muutama lainaus.
"Suomalaiset eivät suinkaan ole hylänneet musiikkiäänitteitä. Niistä ei vain haluttaisi enää maksaa."
Korjaus, paskasta ei haluta maksaa kovaa hintaa, varsinkin kun niidenkin tuotteiden kohdalla jotka halutaan mietitään useampaan kertaan halutaanko maksaa pyydettyä hintaa.
Jos levyn saa tilattua kaveriporukan kesken posteineen kotiin kuljetettuna 15 € hintaan jenkkilästä tai muualta netistä, miksi vitussa vaivautua kauppaan joka ei luultavasti edes myy mitään 100:n sillä hetkellä myyvimman tuotteen ulkopuolelta?
"Suurena huolena on se, että koko maailmanlaajuinen radiotarjonta muuttuukin täydelliseksi tiedostolähteeksi hakea ja kopioida ilmaiseksi musiikkia, sanoo Alaspää (Arto, ÄKT:n toiminnanjohtaja)."
Kuka tämä idiootti on ja miksi hän on minkään tahon toiminnanjohtaja?
Kuka helvetti viitsii kopioida musiikkia RADIOSTA?! Se osa "piraateista" jotka näin tekevät ovat ehdottomasti vähemmistö, jota ei kannata ottaa edes huomioon, puhumattakaan että siitä tulisi huolestua.
"Satsaamme uuteen musiikkiin ja hitteihin. Kun hittejä on, uskon että niiden kokonaisvaltainen hyödyntäminen toimii hyvänä siltana, kunnes digitaalinen puoli lähtee isommalla vaihteella käyntiin, sanoo Fry (Mark, SonyBMG:n markkinointijohtaja)."
Olisiko kuitenkin yksi (omasta mielestäni suuri) syy juuri tämä asenne musiikkia kohtaan, että se on kulutushyödyke jonka joukosta tulee etsiä ja tehtailla hittejä sekä myyvää musiikkia? Sen sijaan että etsittäisiin hyvää musiikkia.
Markkinat ovat saturoituneet paskasta kertakäyttömusiikista ja nykyään jopa peruskuluttaja rupeaa huomaamaan että heitä huijataan. Ei kukaan jaksa britneyspearssejä ja smurffirätzejä ikuisuuksiin, kun vielä uuden laadukkaan musiikin löytämisestä on tehty vaikeaa (ohjelmat lopetetaan tai muokataan helposti pureksittavaksi purkaksi) on satunnaisen kuuntelijan helpompi unohtaa koko juttu ja avata radio jos musiikkia tekee mieli. Samaa sontaahan sieltä puskee, eikä siitä tarvitse edes maksaa.
Omalta kohdaltani voin sanoa että ainut syy että oma levyjen ostaminen on hieman vähentynyt, on perheenlisäys ja siihen liittyvät uudet finanssivelvoitteet. Mutta levyjä tulee silti ostettua vähintän muutaman kolmen levyn kuukausivauhtia (tässä kuussa rahaa meni lähemmäs 60 €, jolla muuten sain läjän uutta vinyyliä ja viitisen CD:tä). Nämä siis saamieni promo-levyjen lisäksi.
Kaveripiirissä tahti on kovempi, ainakin siis sen osan kohdalla joka musiikkia harrastaa aktiivisesti. Levyihin upotetaan helposti lähemmäs 100 € kuussa, mutta ne tilataan pienlevy-yhtiöiltä, pienistä distribuutiolafkoista ja artisteiltä, hyvin harva lähtee levykaupasta ostamaan muuta kun Anttilan alelaarin edullista klassikkotarjontaa, jolla paikataan kokoelmien selviä puutteita.
Me (kollektiivisesti kaveripiirissä siis) ostamme levymme joukolla, jos yksi tilaa levyn jenkkilästä, kysytään kavereilta keitä kiinnostaa myös, kunnes tulliraja tulee vastaan ja tilataan kerralla kaikille. Näin 3-4 henkilöä saa edullisen levyn (yleensä noin $15 + postit, siis USD, josta tulee normaalisti noin 15 € tai alle) kotiinsa asti, vaikka hinnassa on mukana postikulut.
Minä osoitan syyttävän sormen bisnemiehiin, jotka kusevat omille ja minun kintuilleni tuodessaan musabisnekseen bling bling -asenteet ja excel-laskelmansa, sen sijaan että etsittäisiin lahjakkuuksia ja hyvää musiikkia.
Lisäksi voisin mainita omat kokemukseni aiemmin linkitetyn artikkelin kuvatekstissä mainitusta levykaupasta, jonka taso ja laatu on mennyt alas kuin lehmän häntä. Kyseessä oli nimittäin liike josta ostin aiemmin mielelläni hieman kalliimmalla hinnalla levyjä, joita en muualta (kuin netistä) löytänyt. Paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa, jolla oli intohimoinen suhde musiikkiin. Usein metalliin tai elektroniseen musiikkiin keskittynyt henkilö tiesi myös kertoa hyviä suosituksia vaikka R'nB, folk tai muun sellaisen musiikin aloilta, vaikkei niistä itse erityisemmin välittänyt. Osasi silti arvostaa musiikkia ja tiesi siitä.
Liikkeissä oli töissä henkilöitä jotka käytännössä tekivät muiden töitä, jotta oman liikkeen valikoima oli edustava ja laaja. Olkoonkin että valikoiman ylläpitäminen kävi toisesta työstä, hommaa arvostettiin asiakkaiden puolelta (ei tosin lainkaan firman ylemmissä portaissa, joissa tämä koettiin häiritseväksi) ja näitä "erikoislevyjä" ostettiin huomattavassa määrin (loppuivat yleensä viikossa, uuden satsin tilaamiseen meni vähintään 2-3 viikkoa).
Sitten piti siistiä firman toimintamallia ja homma valahti kertaheitolla paskamonttuun jossa tänä päivänä vehdataan (johdon mielestä ilmeisesti kaikki henkilökuntaan kohdistuvat kulut ovat ylimääräisiä turhia kulueriä, joista tulee päästä eroon, kuten nyt vaikka kahvitauko tai WC-käynti). Toimintamalli on siis hyvin lähellä radioiden soittolista-meininkiä, joten mitään valtavirrasta poikkeavaa on turha etsiäkään, muualta kuin alelaarista, jossa siis on materiaali josta firmat haluavat nopeasti eroon tai ovat ostaneet lavoittain tuotetta hintaan 0.2 euroa kappale, joten se kelpaa myydä alennettuun 9.99 € hintaan.
Miksi kukaan oikeasti ihmettelee että homma kusee?
Muutama lainaus.
"Suomalaiset eivät suinkaan ole hylänneet musiikkiäänitteitä. Niistä ei vain haluttaisi enää maksaa."
Korjaus, paskasta ei haluta maksaa kovaa hintaa, varsinkin kun niidenkin tuotteiden kohdalla jotka halutaan mietitään useampaan kertaan halutaanko maksaa pyydettyä hintaa.
Jos levyn saa tilattua kaveriporukan kesken posteineen kotiin kuljetettuna 15 € hintaan jenkkilästä tai muualta netistä, miksi vitussa vaivautua kauppaan joka ei luultavasti edes myy mitään 100:n sillä hetkellä myyvimman tuotteen ulkopuolelta?
"Suurena huolena on se, että koko maailmanlaajuinen radiotarjonta muuttuukin täydelliseksi tiedostolähteeksi hakea ja kopioida ilmaiseksi musiikkia, sanoo Alaspää (Arto, ÄKT:n toiminnanjohtaja)."
Kuka tämä idiootti on ja miksi hän on minkään tahon toiminnanjohtaja?
Kuka helvetti viitsii kopioida musiikkia RADIOSTA?! Se osa "piraateista" jotka näin tekevät ovat ehdottomasti vähemmistö, jota ei kannata ottaa edes huomioon, puhumattakaan että siitä tulisi huolestua.
"Satsaamme uuteen musiikkiin ja hitteihin. Kun hittejä on, uskon että niiden kokonaisvaltainen hyödyntäminen toimii hyvänä siltana, kunnes digitaalinen puoli lähtee isommalla vaihteella käyntiin, sanoo Fry (Mark, SonyBMG:n markkinointijohtaja)."
Olisiko kuitenkin yksi (omasta mielestäni suuri) syy juuri tämä asenne musiikkia kohtaan, että se on kulutushyödyke jonka joukosta tulee etsiä ja tehtailla hittejä sekä myyvää musiikkia? Sen sijaan että etsittäisiin hyvää musiikkia.
Markkinat ovat saturoituneet paskasta kertakäyttömusiikista ja nykyään jopa peruskuluttaja rupeaa huomaamaan että heitä huijataan. Ei kukaan jaksa britneyspearssejä ja smurffirätzejä ikuisuuksiin, kun vielä uuden laadukkaan musiikin löytämisestä on tehty vaikeaa (ohjelmat lopetetaan tai muokataan helposti pureksittavaksi purkaksi) on satunnaisen kuuntelijan helpompi unohtaa koko juttu ja avata radio jos musiikkia tekee mieli. Samaa sontaahan sieltä puskee, eikä siitä tarvitse edes maksaa.
Omalta kohdaltani voin sanoa että ainut syy että oma levyjen ostaminen on hieman vähentynyt, on perheenlisäys ja siihen liittyvät uudet finanssivelvoitteet. Mutta levyjä tulee silti ostettua vähintän muutaman kolmen levyn kuukausivauhtia (tässä kuussa rahaa meni lähemmäs 60 €, jolla muuten sain läjän uutta vinyyliä ja viitisen CD:tä). Nämä siis saamieni promo-levyjen lisäksi.
Kaveripiirissä tahti on kovempi, ainakin siis sen osan kohdalla joka musiikkia harrastaa aktiivisesti. Levyihin upotetaan helposti lähemmäs 100 € kuussa, mutta ne tilataan pienlevy-yhtiöiltä, pienistä distribuutiolafkoista ja artisteiltä, hyvin harva lähtee levykaupasta ostamaan muuta kun Anttilan alelaarin edullista klassikkotarjontaa, jolla paikataan kokoelmien selviä puutteita.
Me (kollektiivisesti kaveripiirissä siis) ostamme levymme joukolla, jos yksi tilaa levyn jenkkilästä, kysytään kavereilta keitä kiinnostaa myös, kunnes tulliraja tulee vastaan ja tilataan kerralla kaikille. Näin 3-4 henkilöä saa edullisen levyn (yleensä noin $15 + postit, siis USD, josta tulee normaalisti noin 15 € tai alle) kotiinsa asti, vaikka hinnassa on mukana postikulut.
Minä osoitan syyttävän sormen bisnemiehiin, jotka kusevat omille ja minun kintuilleni tuodessaan musabisnekseen bling bling -asenteet ja excel-laskelmansa, sen sijaan että etsittäisiin lahjakkuuksia ja hyvää musiikkia.
Lisäksi voisin mainita omat kokemukseni aiemmin linkitetyn artikkelin kuvatekstissä mainitusta levykaupasta, jonka taso ja laatu on mennyt alas kuin lehmän häntä. Kyseessä oli nimittäin liike josta ostin aiemmin mielelläni hieman kalliimmalla hinnalla levyjä, joita en muualta (kuin netistä) löytänyt. Paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa, jolla oli intohimoinen suhde musiikkiin. Usein metalliin tai elektroniseen musiikkiin keskittynyt henkilö tiesi myös kertoa hyviä suosituksia vaikka R'nB, folk tai muun sellaisen musiikin aloilta, vaikkei niistä itse erityisemmin välittänyt. Osasi silti arvostaa musiikkia ja tiesi siitä.
Liikkeissä oli töissä henkilöitä jotka käytännössä tekivät muiden töitä, jotta oman liikkeen valikoima oli edustava ja laaja. Olkoonkin että valikoiman ylläpitäminen kävi toisesta työstä, hommaa arvostettiin asiakkaiden puolelta (ei tosin lainkaan firman ylemmissä portaissa, joissa tämä koettiin häiritseväksi) ja näitä "erikoislevyjä" ostettiin huomattavassa määrin (loppuivat yleensä viikossa, uuden satsin tilaamiseen meni vähintään 2-3 viikkoa).
Sitten piti siistiä firman toimintamallia ja homma valahti kertaheitolla paskamonttuun jossa tänä päivänä vehdataan (johdon mielestä ilmeisesti kaikki henkilökuntaan kohdistuvat kulut ovat ylimääräisiä turhia kulueriä, joista tulee päästä eroon, kuten nyt vaikka kahvitauko tai WC-käynti). Toimintamalli on siis hyvin lähellä radioiden soittolista-meininkiä, joten mitään valtavirrasta poikkeavaa on turha etsiäkään, muualta kuin alelaarista, jossa siis on materiaali josta firmat haluavat nopeasti eroon tai ovat ostaneet lavoittain tuotetta hintaan 0.2 euroa kappale, joten se kelpaa myydä alennettuun 9.99 € hintaan.
Miksi kukaan oikeasti ihmettelee että homma kusee?
Herra Kouhio / Get In The Pit wrote:
20 euroa levystä ei ole paljon paskaakaan, jos levyn sisältö on alusta loppuun hyvää tavaraa. Mutta hyvien levyjen löytäminen tuntuu olevan vuosi vuodelta tuskaisempaa. Jos jokin levy ei myy heti samantien ihan vitusti, niin se katoaa eikä sitä puolenvuoden päästä julkaisusta meinaa saada millään rahasummalla.
Unohtamatta niitä julkaisuja, jotka heitetään ulos vain yhdessä maassa eikä koskaan saavuta esim. Eurooppaa, eikä näitä julkaisuja meinaa saada tännepäin maailmaa millään vaivalla, kun Amerikkalaiset eivät halua jakaa tuotteitaan oman maansa ulkopuolelle.
Kuitenkin kerran vuodessa tulee jotain ikivanhojen hittien kokoelmia kappaleista, joita kukaan ei jaksanut ensimmäisen viikon jälkeen alkuperäisestä julkaisustakaan.